Häppi-äppi on vain väline, miten siihen saa puhallettua elämän?
Annukka Jäske Kouluttajapsykoterapeutti
24.09.2023
Häppiäpin ei ole tarkoitus olla nettiterapiaa eikä selfhelppiä. Eikä tarkoitus ole myöskään se, että terapiasessio on laitteen tuijottamista. Häppiäppi on pelkkä väline. Parhaimmillaan se toimii kolmantena osapuolena kahden tai useamman ihmisen tapaamisessa, mutta niin, että se on totaalisessa sivuosassa. Tuttu sanonta "Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä" pätee erinomaisesti myös Häppiäppiin. Kesytä siitä itsellesi hyvä työväline.
Häppiäpillä voi olla välinearvoa. Sen avulla hoituu kirjaaminen. Se voi korvata fläppitaulun, kun terapiatapaamisen muistiinpanot syntyvät vastaillessa häppiäpin kysymyksiin tarkoitettuihin puhekupliin. Häppiäppi auttaa terapeuttia pysymään pelkissä hyväksi havaituissa, ammattilaisten laatimissa ja vuosien kokemuksen ja tutkimuksen tuloksena hioutuneissa kysymyksissä, sen sijaan, että terapeutti lähtisi pois ei-tietämisen tilasta. Pelkissä hyvissä kysymyksissä pysymällä saadaan aikaan tapaaminen, jossa ainoastaan asiakkaan oma asiantuntemus omasta tilanteestaan pääsee sille kuuluvaan asemaan eli päärooliin. Myös Häppiäpin kysymykset on laadittu niin, että kun yhden tapaamisen aikana (tai joissain tapauksissa sovitusti ja suunnitellusti useamman tapaamisen aikana) käydään yhden äpin kysymykset läpi, muodostuu kysymyksistä prosessi. Nämä prosessit on laadittu niin, että se, mitä avataan, tulee myös suljettua psykologisesti turvallisella tavalla.
Tämän lisäksi Häppiäpin kysymykset mahdollistavat terapeutin ja asiakkaan siirtymisen rinnakkain, ikään kuin samalle puolelle; me kaksi vastaan tuo outoja kysymyksiä esittävä ja vähintäänkin kyseenalainen Häppiäppi! Asiakas ja terapeutti voivat yhdessä ihmetellä ja pohtia, mitä ihmettä tuolla kysymyksellä mahdetaan tarkoittaa…
Tämä olisikin ensimmäinen teesini häppiäppiä käyttäville ihmisille:
Ole aina niin kuin ekaa kertaa liikkeellä. Oudoksu ja kummeksu yhdessä toisen kanssa häppiäppiä. Sinä saat olla pihalla, sinun ei tarvitse osata eikä tietää kaikkea ulkoa eikä myöskään ymmärtää. Hyvät kysymykset toimivat, vaikka niiden esittäjä ei edes uskoisi niihin. Tarvitaan vain sitkeyttä ja suostumista asettua uteliaasti pohtimaan kaikkia kysymyksiä, vaikkei edes tajuaisi miksi.
Miten sitten välttyä siltä, että keskustelutilanteesta tai terapiatapaamisesta ei tulisi älylaitteiden tuijottelua vaan aito kahden ihmisen kohtaaminen? Ensimmäinen keino välttyä tältä on sijoittua toisen kanssa rinnatusten niin, että toinenkin osapuoli koko ajan näkee älylaitteen ruudun ja Häppiäpin esittämät kysymykset sekä sinun kirjoittamasi vastaukset. Tämä tarjoaa itseasiassa erinomaisen keinon harjoittaa keskusteluissa/terapiatapaamisessa aktiivista kuuntelua: voit joka välissä kysyä toiselta "ymmärsinkö oikein, kun kirjoitin näillä sanoilla…", "olenko kirjoittanut oikein, kun olen kirjoittanut näin…, "mitä haluaisit lisätä tähän kirjoittamaani vastaukseen tai ottaa siitä pois?", "miten tuon voisi muotoilla tähän vastauslokeroon…". Näin meille syntyy jatkuvasti käynnissä oleva vuoropuhelu, jossa ihminen saa kokea tulevansa kuulluksi ja kunnioitetuksi. Tämän lisäksi rinnatusten työskentely tarjoaa mahdollisuuden hieman erilaiselle keskustelujen tai terapiatyöskentelyn asettelulle: meidän ei tarvitsekaan istua vastapäätä toisiamme alituisesti silmiin tuijottaen. Kaikille meille taitaa on tuttua se, kuinka paljon helpompaa hankalista asioista puhuminen on esimerkiksi autossa rinnakkain istuen tai kävelylenkillä rinnakkain lompsien tai saunan lauteilla vieretysten istuminen tai ruokaa laittaessa tai jotain muuta häärätessä puhuminen. Monille meistä on helpompaa puhua ilman kokoaikaista katsekontaktia: ahdistus voi olla lievempää ja olo saattaa tuntua hieman turvallisemmalta. Rinnakkaisessa asennossa on myös jo rakenteellisesti pelkästään asentona tasavertaisuus. Tämä tasavertaisuus on tärkeä tavoite kokemuksena kaikissa kohtaamisissa ja keskusteluissa.
Vastausten kirjoittamiseen ei voi käyttää loputtomasti aikaa. Haastattelijan on opeteltava tiivistämään olennaisin puhutusta avainsanoiksi Häppiäpin vastauslokeroihin. Tässä voimavarasuuntautunut ja empaattinen havainnointi tulee tarpeeseen. Tällaisella havainnoinnilla tarkoitan sitä, että haastattelija kuulee, näkee ja kirjoittaa asiakkaan puheesta ne asiat, jotka tukevat häntä oikeaan suuntaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun ihminen puhuu, kuuntelemme tarkkaavaisesti ja valitsemme kiinnittää huomiomme niihin positiivisiin poikkeamiin, ainutkertaisiin avautumiin, joita hänen puheessaan on. Kun meillä on edessämme ahdingossa oleva ihminen, hänen näköalansa on kapeutunut ja ehkä pessimistinen, toivoa vailla. Se on luonnollista, näin meille kaikille käy silloin, kun olemme ongelmien saartamina. Tällaisella hetkellä tarvitsemme toisen, ulkopuolisen ihmisen apua, jotta hän voi lainata meille hetkeksi silmiään ja korviaan ja tulevaisuuden uskoaan, kun meiltä sitä juuri nyt itseltämme puuttuu. Hän voi nähdä ja kuulla toivoa ja valon pilkahdusta siellä, missä itse sitä emme juuri sillä hetkellä kykene vielä näkemään. Myös hän voi nähdä jopa kauemmas tulevaisuuteen, jossa minä olen jo selvinnyt ahdingostani ja päässyt eteenpäin ja itseasiassa olen pystynyt kääntämään vastoinkäymiseni edukseni. Parhaimmillaan terapeutti lainaa uskoaan ja toivoaan asiakkaalle.
Jos et halua käyttää Häppiäppiä älylaitteella asiakastapaamisessa, voit aina valita vaihtoehdon, jossa sinulla on Häppiäpin kysymykset paperilla. Tämän vaihtoehdon saa helposti toteutettua niin, että menet haluamaasi Häppiäpin äppiin, avaat sen ja painat "seuraava" näppäintä kirjoittamatta vastauslokeroihin mitään, kunnes pääset äpin loppuun, jossa sinulle tarjotaan mahdollisuutta lähettää keskustelu sähköpostiin. Lähetä tyhjä keskustelu itsellesi sähköpostiin, avaa sähköpostisi ja valise koko teksti, avaa word ja liitä ja tallenna keskustelu sinne ja tulosta se itsellesi paperisena. Näin sinulla on Häppiäpin kaikki aineistot käytettävissäsi paperisena.
Mahtavaa matkaa sinulle ja kaikille kohtaamillesi ihmisille!